Lähdimme aamupäivällä ajelemaan kohti Zagrebia. Sää oli sateinen, ja pilvet roikkuivat Königsseen tasolla. Aikamoinen tuuri että ainoa sadepäivä sattui lähtöpäivälle :)
Liikenne sujui pääosin hyvin. Pari tietullia hidasti matkaa vain vähän. Surin ruuhka aiheutui Itävallan ja Slovenian rajalla olevasta tunnelista. Jonotimme useamman kilometrin päästäksemme ensin maksamaan tunnelimaksua, sitten sitä että monikaistainen tulliosuus kapeni yhdeksi kaistaksi tunneliin. Tunnelilla oli pituutta reilu 7km. Liikenne kulki siinä ihan hyvin. Silti tunnelin pituus alkoi jo hieman ahdistaa. Ei pahasti, mutta olo oli hieman epämiellyttävä. Vähän samalla tavalla kuin lentokoneessa, kun ilmakuopat ovat isoja hyppäyksiä ja sitä jatkuu pitkään. Ei pelota, mutta tuntuu hyvältä kun ne loppuvat. Tunnelin kälkeenkin tuntui hyvältä päästä ulos normaaliin ajotilanteeseen.
Sadetta riitti oikeastaan siihen asti että tulimme Sloveniaan ja vuoriston eteläpuolelle. Vähitellen sää muuttui selkeäksi ja ilma ulkona alkoi lämmetä. Ainoa paikka missä tällä reissulla on tarvinnut näyttää passia, jos auton vuokraamista ja majoituksia ei lasketa, on ollut Slovenian ja Kroatian raja. Sekin aiheutti vähemmän hämminkiä kuin edellisen rajan tunnelihässäkkä.
Zagrebiin päästyämme olisi luullut että on helppo rasti löytää majoitukselle, vaan eipä ollut. Keskustan alueella ja sen läheisyydessä järjestettiin armeijan paraati. Sen vuoksi iso osa risteyksestä oli suljettu ja poliisi oli valvomassa liikennettä. Navigaattori yritti kaikin keinoin ohjata meidät juuri suljetulle tielle. Onneksi ystävälliset paikalliset neuvoivat meille reitin ja kiltti päästi meidät pujahtamaa suljetun alueen läpi. Sen jälkeen huoneeemme löytyi helposti.
Maksuton pysäköinti oli saatavilla sovitusti, tosin noin kilometrin päässä majoituksesta. Saimme sinne suullisen opastuksen sekä kadun nimen ja numeron kirjoitettuna. Sanallinen opastus kuului näin: "You drive inside the house, no not garrage, inside the house. Blue marks Henrik. You go right right right right right, left is right. Ok?" Ok, löytyihän se :D Siellä toki kaikki varatut paikat olivat täynnä. Kun laitoimme auton toiseen ruutuun, saimme aikamoisen ryöppyytyksen niskaamme rouvalta wnsimmäisen nerroksen ikkunasta. Hän ilmasi selvästi ettei häntä kiinnostanut tilanteen ongelmallisuus, kunhan emme jätä autoa siihen mihin aioimme. Meille löytyi paikka, ja auto oli siinä koko Zagrebin viipymämme ajan. Kun kerroimme vuokraemännällemme saamastamme kritiikistä, jän totesi "Ah! Crazy aspirin lady! Don't worry!"
Pienen ja... no, suhteellisen reippaan laukkujen raahaamisen jälkeen pääsimme vihdoin suihkuun ja uhmettelään mistä löytyy ruokapaikka. Viivyttelimme lähtöä juuri sen verran että ehdimme ulos samaan aikaan kun ukkoskuuro alkoi. Se oli onneksi nopeasti ohi. Löysimme kivan ruokapaikan keskustasta. Ruoka oli ok ja henkilökunta ystävällistä. Ruuan jälkeen väsy voitti melko pian, joten nopean maailmanparantamisen jälkeen painuimme nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti